La Consulta Chardonnay
7,59€

Tuoksu = 2
Runsaus = 4
Makeus = 2
Hiilihapoisuus = 2
Sitrukset = 3
Hapokkkus = 2

Näen värissä ananasta, vihertävällä sivujuonella. Melko pidättyväinen tuoksu. Makeaa kukkaa ja hipaus sitruunaa.

Melko runsas ote on toisaalta pidättyväinen ja kuivaksi makean hedelmäinen. Suht tasapainoinen. Jälkimaku jatkuu hentoon voin tuntemukseen ja kieltämättä aika kopsakkaan tanniiniin.

Jo valmiiksi hieman katkeran (sienet väärin säilötty) kanttarellikeiton kanssa tästä jäi kyllä turhankin kalvakka maku suuhun.

Eiköhän tällekin paikka löydy, olisiko jopa possun aisaparina? Edullisesti Argentiinasta.

Catena Malbec 2003
17,10€
Catena Zapata
Malbec 100%
Maistettu 6/2007

Täyteläisyys = 4
Tasapaino = 4
Jälkimaku = 4
Korkeus = 1
Tanniinit = 4
Tanniinien pehmeys= 4

Lienee yksi tyylikkäimmistä etiketeistä mitä olen pullon kyljessä nähnyt. Valkoinen pohja, pientä kohokuviota, hillitty ja arvonsa tunteva. Kertooko etiketti jotain sisällöstä? Joskus.

Tuoksussa löytyy syvää maata, mustaherukkaa ja vadelman kukkaa. Lasissa viini on lähes mustaa ja jättää komeat kyyneleet, korjaan; pikemminkin lasiin jää kalvo. Vaikuttaa tuhdille tavaralle.

Ja sitä se sitten onkin. Entre on hieman makea. Täyteläinen. Tanniininen ja piiitkä. Lupaukset lunastuvat jo ensi suudelmalla, tämä viini on hyvää.

Naudan pihvin ja valkosipuli-koskenlaskijaperunoiden kanssa juoma on synkassa (vaikka pihvi ylikypsyi ja perunoihin tuli liikaa suolaa).

Lisähörppiminen vahvistaa viinin jämäkäksi ja selkeärakenteiseksi lisättynä hipauksella vaniljaa.

Maistelu vakuutti että Malbecista on sittenkin viiniksi - jopa solo-rypäleen sellaiseksi! Tosin euroja joutuu laittamaan reilusti jonoon jos haluaa maistaa juotavaa Malbecia.

Argento Reserva 2005
Maistettu 1 / 2007

Polkaisin fillarilla pakkasessa perjantaipulloni. Valitsin nimenomaan 100% Malbec rypäleestä tehdyn tuoteen että saisin hieman tuntumaan tähän käsittääkseni e-amerikan suosituimpaan rypäleeseen. Etiketti ei juuri vaikutusta tee eikä nimi mutta odotukset ovat korkealla.

Kapselin avattuani huomaan että Argenton tilalla käytetään synteettisiä korkkeja. No mikä minä olen arvoimaan, eiköhän nykyään saa koneella parempia korkkeja kuin luonnosta.

Kaadan viinin lasiin ja annan hengitellä vartin verran täysin rauhassa.

Otan lasin käteen ja tunnen että juoma taisi päästä jäähtymään vähän liikaa. Silti tuoksusta saa paljon irti. Marjainen, täyteläinen ja aavistuksellin salmiakin häivähdys. Vaikuttaa hyvälle, mutta samassa takavasemmalta pöllähtää hyvin hento mutta tunnistettava juhlien jälkeisen aamun bugee. Hmm, katsoin lasia valoa vasten ja viini oli syvän sinipunaista niinkuin kuuluu (ihan niinkuin väri olisi voinut kertoa jotain tuosta sivuaromista).

Lautasella oli makaroonilaatikkoa prosciuttolla ja parmesaanilla maustettuna. Lisääkkeenä oli jäävuorisalaattia kastikkeineen. Maistelin haarukalliset ja totesin että ruoka oli loistavaa. Tuoksutin viiniä ja tuo outo sivuaromi oli tiessään, loistavaa, päästään asiaan.

Viini oli tosiaan hiukan liian viileä mutta marjainen ja täyteläinen maku valloittivat suun siitä huolimatta. Hapokkuus oli todella mieto ja sen tasoitti vielä viinin pehmeys joka oli kuin angora lapanen poskessa pakkasella. Otin toisen maistin ja samalla olo jäi hiukan vajaaksi. En ollut täysin varma olimmeko Argenton kanssa kulkemassa samaan suuntaan?

Mutustelin laatikkoa ja sipailin viiniä. Tuoksussa oli havaittavissa häivähdys tammea joka kuitenkin loisti poissaolollaan mausta. Tässä vaiheessa oli selvää ettei ruoka ja viini kävelleet käsi kädessä vaikka suurempia ristiriitoja ei esiintynytkään. En siis ollut pahoillani kun ruoka loppui. Ehkä Argento nyt jo hieman lämmenneenä pääsisi oikeuksiinsa.

Tuoksu oli edelleen hieno mutta maku vain veltostui. Heinoisen marja-hapokkuuden jälkeen maku loppui kuin muuriin ja jäljelle jäi hieman voinen säväys. Mitä enenmmän maiskuttelin sitä vahvemmaksi alkoi erottua vihanneksen maku viinistä. Ja kyseessä oli ennemminkin lanttu kuin tomaatti. Lisäksi oli havaittavissa aavistu suolaisuutta.

Aloin tosissani epäillä oliko viinissä jotain pahasti vialla? Kyllä tätä asiantuntijat juotavaksi väittivät?! Perus optimistina jatkoin vieheen heittelyä mutta sain saaliiksi vain vajaan, voisen jälkimaun mistä vieläpä pisti alkoholi pystyyn kuin tikari. Vähän niinkuin laittaisi halvan mutta pehmeän kengän jalkaan joka ei istu ja sielää on kivi.

Ei voi olla,, mikä tässä viinissä mättää. Erotin jo kuorien karvaan maun suussa. Ihan niinkuin viini olisi...
RAAKA! Kyllä, sitä tämä nyt on! Maku on sama kuin pureksisi kovia kasviksia.
Olin toki pahoillani että viini-iltani oli pilalla mutta toisaalta erinomaisen pollea että pystyin tekemään näin ammattitaitoisen havainnon!

Johdanto lupasi että tätä olisi tammitynnyrissä kypsytetty mutta selvästi liian vähän aikaan. Se tanniinisuus mitä aromi tarjosi, ei ollut jälkeäkään maussa asti enää. Kävin vielä keittiössä ja tarkastin vuosikerran. 2005!! No voi helvetti, kahdessa vuodessa pellolta pöytään. Ei näköjään riitä Mendozassa kasvaneelle Malbecille.

Kylmänä viinin heikkoudet eivät paljastuneet mutta oikeassa lämpötilassa en uskaltaisi tätä tarjota. Ehkä parin-kolmen vuoden kellarikeikka muuttaisi tilannetta ratkaisevasti mutta toisaalta 10 eurolla saa ja jo valmiitakin viinejä juotavaksi.

Vina Maipo Cabernet Sauvignon Reserva 2005
Maistettu 2/2007

Vihdoinkin Chile - tuo viinmaailman nouseva tähti. Tuntuu että jokaisella, joka on joskus maistanut viiniä, on mielepide tämän Andien maan tarjonnasta.

Yleinen mielipide on positiivinen - jopa fanaattinen. Onko kyse trendi-ilmiöstä vai jostain syvemmänstä - sukellan katsomaan.

Aloitetaan maa katselmus perustavarasta. Ei kalliista, ei halvimmasta vaan jonkinlaisesta peruskivestä, josta on hyvä lähteä tutkimaan eri suuntia.

Siksi ruokapöytääni on ilmestynyt Cabernet Sauvignonista käytetty tuotos Chilen central Valleysta, joka on keskeisin viinintuottaja-alue maassa.

Etikettiin on vielä piirretty "reserva" mutta sehän jo tiedetään että E-amerikan viinien kohdalla sanat reserva, reserve tai gran reserva eivät tarkoita mitään. Sen enempää vertailematta vanhan ja uuden mantereen lainsäädännöllisiä seikkoja, käydään pöytään.

Tuoksu on vähintäänkin jumalainen. Kun tulevaisuudessa sanakirjoihin liitetään tuoksut, sanan "viinimäinen" kohdalla leijailee tämä tuoksu. Bugee on jopa viiltävän viinimäinen, jota elävöittää hienoinen makeus rusinasta.

Äkkiä suuhun. Oli kuin olisin juonut sanaa itsevarma. Maku on sama kuin tuoksu mutta vieläpä tukevampana ja pehmeämpänä. Mieto hapokkuus tuo makuun siroa kulmaa ja syvyyttä. Tämän ladyn hakuun kannattaa vastata myöntävästi. Orkesteri soittaa taitavasti bossa novaa, Askeleet ovat sulavia ja liikkeet pyörivät pehmeästi ympäri tammiparkettia.

Katsotaan nyt vielä se väri; tummaahan se on ja hieman rusehtava.

Paksu viini jää valumaan lasin reunaan kuin kynttilän steariini. Upeaa.
Lautaselta löytyy Pasta Carbonara, valkosipulipatonkia (ostin vahingossa valkosipulisen vaikka piti olla normaali) ja kanasalaattia varsiselleriä ja viinirypälettä mukana. Käsittääkseni ruoka&viini -yhdistelmä oli melko onnistunut; juustoisa ja "matta" pasta sekä hieman hapokas viini. Kumpikaan ei tallonut toisen varpaille vaan nämäkin pyörähtelivät sopusointuisin askelin kohti onnea.

Tuoksusta alkoi irrota vielä enemmän. Erotin banaania ja hieman tupakkaa. Taustalla oli myös hento vanilija, joka viittaa kypsytykseen amerikkalaisissa tammitynnyreissä. Kun kulauttaa nektaria suuhun, tekee mieli pyöritellä sitä hetki sulavasti edestakaisin kuin hyvää tikkaria.

Keskimittainen jälkimaku jättää suuhun hennon supistavan tammen, luumun ja jopa lakritsan sävyjä. 13,5% alkohilipitoisuus on sopusuhtainen muiden palikoiden kanssa. jälkimakuun soisi kyllä hiukan voimaa lisää.

Kaiken kaikkiaan asumiseni Chilen maaperälle oli lämpimän tervetullut. Hintaa potulla on karvan vajaa 9 euroa. Ei hintaa voi pitää huijauksena nytkään, vaikka parin vuoden pullokypsytys nostaisi tuotteen hinta-laadun maksimiin. Helposti lähestyttävä ja kokolailla varma tuliainen.

moneen makuun ja ruokapöytään.

Casillero Del Diablo Cabernet Sauvignon 2004
9,99€
Maistettu 3/2007

Täyteläisyys = 3
Tasapaino = 2
Jälkimaku = 2
Korkeus = 3
Tanniinisuus = 4
Tanniinin pehmeys = 2

Piruviiniä maailman viljellyimmästä rypäleestä. Casilleron viinitilan tulee siitä että perustaja uskotteli pirun asustelevan kellareissaan. Näin ollen ei ollut pelkoa viinivarkaista.

E-amerikkalaiset eivät ole kuuluisia klassisen tynnyri/pullokypsytyksen mestareina. Niinpä tätä kolme vuotta vanhaa tuotetta pidetään kai siellä jo hyvin kypsyneenä.

Väri on kaunis. Hyvin tumma ja nyt ymmärrän mitä asiantuntijat tarkoittavat "rubiininpunaisella". Tuoksu on C.S:n tyyliin marjaisa ja viinimäinen, tosin hiukan heikonpuoleinen.

Maku seuraa tuoksua. Viini on siinä keskitäyteläisen hollilla. Hiilihappoakin löytyy laventamassa elämystä. Mutta yleisesti tunnelma on kuin 100 metrin juoksussa, jossa tulee varaslähtö. Lähtö on ponteva mutta parin askeleen päästä energia häviää ja kirmaus muuttuu löysäksi löntystelyksi ja sitten pysähdytään.

Oikeastaan ainoa maku mikä jää vähän pidemmäksi aikaa on tammisuus joka on täysin kesken kypsynyt. Karvas kuin ruotsin tunnilla pureskeltu lyijykynänpää.

Ruokana on kermaista hirvipataa reiluilla yrteillä, vuohenjuustoperunaa ja hunajassa pyöriteltyjä napsuporkkanoita. ja maku on taivaallinen. Pari tuntia padassa hautunut hirvi on luonnollisesti täydellisen murea.

Jos ruuan ja viinin yhteistyön on tarkoitus korostaa kummankin parhaita puolia, ei tämä yhdistelmä ole kovinkaan onnistunut. Nämä kaverukset ovat kahdesta aivan eri maailmasta tulleet pöytääni.

Hengähdettyään hetken viinistä alkaa leijailla hienoisia pippurin pisteliäitä aromeja ja kauhukseni myös märän koiran leimahdus. En ole edes ihan varma onko kyseessä vain huonosti pesty lasi.

Pippuria alkaa löytyä maustakin ja happi saa tanniinit hiukan pehmenemään. Ollaan menossa positiiviseen suuntaan. Maku hieman tasapainottuu. Jälkimaku ei kyllä vie ketään minnekään. Alkoholin lisäksi kielelle jää pieni pippurinen pistely, muuten on kovin hiljaista.

Ei tämä viini kelvoton ole mutta aika tylsä ja sitä kautta kaukana täydellisyydestä. Huolellisuutta ja pitkäjänteisyyttä Casillerot kaipaisivat koska ei tämä kolmen vuoden kypsytyskään riitä saamaan liemeen karismaa.

Pato Amado
7,28€

Tässä sitä nyt on - Alkon pullottamaa ankkaviiniä. Trendikkyys aspektiahan tässä on toki haettu. Onko se tehty maun kustannuksella, se jää nähtäväksi. Avoimin mielin lähden kuitenkin tutustumaan.

Hirveästi tietoa viinistä ei ole. Alko sanoo että marjoina käytetty käsin poimittuja C.S ja Merlota. Näiden suhteesta tai vuodesta ei ole sanottu mitään.

Tuoksu on kyllä sen verran hillitty että veikkaan C.S olevan vähemmistörypäleenä. Viinin väri näyttäisi melko kalvakalle. Valo paistaa läpi.

Suussa viini on keskitäyteläinen ja maku kiertää poskia myöden kuin voimakkaampikin keitos. Hienoinen hiilihapokkuus laajentaa syvän mustaherukkaista elämystä. Kokonaiskuva on pehmeä ja pyöreä. Jälkimakua ei kyllä ole nimeksikään. Hento tammisuus häviää samalla kun tuote lurahtaa kurkkuun. Melko jännä yhdistelmä. Suht tuhti entree ja ohut jälkivaikutelma?! Sitä jää kuin vaistomaisesti tuijottamaan lasia ja kysyy että mitä tapahtui?

Ruokana on Lasagnea, salaattia ja patonkia. Yhtään itseäni kehumatta - lasagne on taivaallinen. Juuri niin mehukas ja maukas kuin "lasse" voi parhaimmillaan olla.

Ruoka&viini yhdistelmä on harvinaisen sopusuhtainen. Ei tallota toisten varpaille vaan edetään harmonisesti kuin kirkon käytävää alttarille.

Viinin tuoksu aukeaa hieman hapen kanssa mutta vain hieman. Tuoksuun saadaan kapean marjaisuuden lisäksi hienoinen sivujuoni, jota on vaikea tunnistaa. Viikunaa? Vihanneskeitto - jopa Borsch-keittomainen? Raaka herneenpalko?

Myöskin hyvin hyvin hento vanilja leijailee jostain. Valmistaja kertookin että 30% viinistä on kypsytetty 8kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Loppuiko tynnyrit kesken sitten vai mikä on kun loppu 70% ei päässyt mukaan? En tiedä. Hieman halvan oloista tahkoamista minusta.

Maku ei hapetuksesta huolimatta aiheuta riemunkiljahduksia. Ok, onhan tässä vähän pehmeää marjaa johon hapokkuus tuo kivasti kulmaa mutta kyllä kokonaisuus on kovin hajanainen ja suppea. Hennot tanniinit hyppelevät lyhyessä jälkimaussa mutta nekin ovat kovin katkeroituneen oloisia. Katajainen viini katajaiselle ankkakansalle?

Mitäs tämä liemi oikein maksoi? Reilut 7 euroa. Ei prkl... ei kyllä edes sen arvoista. Kyllä tässä vaan on nyt taas tehty klassiset; Laitetaan huono viini komeaan pulloon ja kauppa käy. Etiketti maksaa tuotteessa puolet mutta onhan Stenvallin tuotanto tosi trendikästä juuri nyt. Saisikohan tätä hakea Salmisaaresta omaan astiaan 4 euroa litra?! Siinä tapauksessa voisin suositella - muuten kehotan nauttimaan taiteen taiteena ja viinin viininä.