|
|
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| KeskusteluBlog |
Hyvä Carma Eräs iso hanke alkoi olla paketissa ja sitä oli syytä juhlistaa asiaankuuluvalla arvokkuudella. Emme tyytyisi vähempään laatuun kuin yksi Michelin-tähti pystyy tarjoamaan. Oli lokakuinen tiistai-ilta kun suuntasimme vaimon kanssa askeleemme Ludviginkadulle Markus Aremon ravintola Carmaan. Tarjoilijat toivottivat tervetulleeksi. Paikka on pieni, vain 24 tuolia, harmaa ja trendikkään spartalainen - siihen nähden yllättävän lämminhenkinen. Meidän lisäksi oli yksi pariskunta paikalla. Valitsimme Menu Carman, joka sisälsi viisi ruokalajia. Menu Carma vaihtuu viisi kertaa vuodessa ja kuinka ollakaan, juuri tänään oli päivitys ja tarjoilija pääsi innoissaan kertomaan että olemme menun pioneereja. Silmäys paljasti että annokset sopivat jopa paremmin meille kuin edellisessä menussa. Kuulostaa kiehtovalle. Kokit - olkaa hyvät! Alkuun keittiö tervehti (amuse-bouche) meitä marinoidulla silakkarullalla, jossa oli täytteenä inkiväärikreemiä. Pikantti säväys herätti ruokahalun ja jopa vaimo, joka ei koske silakkaan, söi kalan kokonaan ja kehui taivaalliseksi. Ensimmäinen ruokalaji oli marinoitua tonnikalaa, hillottua tomaattia ja punasipulikastiketta. Isolle ja laakealle lautaselle oli tehty piiri makupaloista. Oli sääli edes koskea niin hienoon luomukseen. Tonnikala oli maukas ja pehmeä. Hillotut tomaatit tarjosivat upeaa happaman ja makean debaatin. Viiniksi tarjoiltiin Pacific Rim Gewürztraminer 2008, aavistuksen makea suudelma, joka johti elegantteihin aromeihin petroolista sitruunaan. Voin suoraan sanoa sen olevan paras maistamani Amerikkalainen valkoviini ikinä. Ja se sopi tonnikalalle loistavasti. Vahva avaus. Ensimmäinen lämminruoka oli sinisimpukkarisottoa, kampasimpukkaa ja valkosipulikermaa. Riisi oli pienijyväistä ja täysin mustaa. Tarjoilija tiesi kertoa että riisi on Venere -lajiketta (tuottajana Falasco) ja sitä viljelee vain 10 tuottajaa koko maailmassa - kaikki niistä pohjois-Italiassa. Ravintola Carma tilaa riisin suoraan tuottajalta. Hieno pohjustus loi paineita makuelämykselle. Täytyy sanoa etten ole ikinä niin positiivisesti yllättynyt mistään ruokaan liittyvästä. Oli kuin olisi maistanut palaa taivaasta. Valkosipulilla höystetty kermainen sametti ja pähkinäinen riisi, jonka veroista en voinut kuvitella olevan olemassakaan. Koko komeus kuorrutettuna merenelävillä. Häikäisevä esitys. Viini oli etelä-Ranskasta Château Villerambert Julien 2008 (50% Roussanne - 50% Viognier). Selkeän raikas ja tiukan hapokas viini leikkasi ruuan kermaisuuden juuri oivallisella tavalla. Seuraavana tarjoiltiin jotain mikä sai vaimon ennakkoluulot heräämään. Vasikanposkea kun ei tule joka päivä hankittua. Haarukan tökkääminen lihaan sai veden herahtamaan kielelle. Liha oli untuvaisen pehmeää, repesi haarukan painosta. Liha oli kirjaimellisesti suussa sulavaa. Vaimokaan ei epäröinyt enää ensimmäisen haarukallisen jälkeen. Artisokka oli täydellisen kypsä ja rakuunakastike siivitti tämän elämyksen ruokamuistojen ylähyllyille. Etelä- Italiasta lasiin kaadettiin hieman pirskahteleva Greco di Tufo Devon 2008, viini varsin aistikas mutta emme ihan löytäneet ruuan ja viinin siltaa. Mielestäni kevyt punaviini tai jykevämpi valkoinen olisi varmasti ollut mehevän lihan kanssa enemmän poski-poskessa. Kavalkaadi jatkui Ankanrinnalla vadelmakastikkeen ja muiden tilpehöörien kera. Rinta oli aivan täydellinen kypsyydeltään, tasaisen punertava mutta ei verta tihkuva. Vuohenjuustoperuna oli ajettu pyreeksi ja juuston laatu häikäisi. Ei ollut S-marketin punaisen prosentin Chevreä tämä. Annos oli kaiken hyvän lisäksi niin upeasti aseteltu että kävisi taulusta sellaisenaan. Kun tarjoilija löi pallonmuotoisen lasin pöytään arvasin että nyt mennään varman päälle. Ankanrintaa ja Burgundyä. Toisin kävi. Viini olikin Cabernet Sauvignon Castel Turmhof 2008 Italian alpeilta etelä-Tirolista. Bukee oli vähintäänkin yhtä elegantti kuin Burgundyn Pinot Noireissa. Keskitäyteläisessä viinissä oli kuitenkin elegantin vadelman lisäksi myös Cabernet Sauvignonin mehevää mustaherukkaa, joka leikkasi suolaista vuohenjuustoa kuin veitsi voita. Loistava yhdistelmä jälleen kerran. Ennen jälkiruokaa keittiö tervehti jälleen. Vuorossa oli Mangosta ja jogurtista valmistettu brulee. Se suli suuhun. Ihana tropiikin tuulahdus pilkkopimeässä lokakuisessa Helsingissä. Odotimme jälkiruokaviinilaseja mutta sen sijaan pöytään ilmestyi punaviinilasit?! Tarjoilija kertoikin että Menu Carman jälkiruuan nautimme jopa hiukan yllättäen punaviinin kanssa. Nugan Estate Durif 2007 - viinitila sijaitsee Sydneyn osavaltiossa Australiassa. Tuoksautus oli hereille ravisteleva. Äärimmäisen täyteläinen mustaherukkahillon lehahdus. Viini oli paksua kuin öljy. Ja se tosiaan maistui tuhdille. Oliko tässä täyteläisin punaviinini ikinä? Mitenkähän tämä nyt jälkiruuasta kävisi... Suklaa-mantelitorttua, marinoitua viikunaa ja neilikkajäätelöä oli asemoitu harmonisesti lautaselle. En ole liiemmin tumman suklaan ystävä mutta lautasella oli siitä tehtynä keollinen moussea. Ja kun sitä maistoi, ymmärsi ettei tummassa suklaassa ole mitään vikaa - en ollut vain ennen maistanut hyvää sellaista. Viikunahilloke oli taivaallista - neilikkajäätelöstä puhumattakaan. Ainoastaan torttu ei ihan vakuuttanut. Vähän kovanlainen ja kuivakka. Mutta kokonaisuutena jälkiruoka oli upea ja varsin tuhti. Samalla selvisi miksi viini ei ollut makeaa. Näin ison jälkiruuan (iso gourmee asteikolla) ahmiminen makean viinin kanssa olisi ollut liikaa. Nyt se oli juuri oivallinen päätös upealle illalliselle. Olimme vaimon kanssa kummatkin täysin myytyjä. Menu Carma ansaitsee viisi kirkasta tähteä. Myönnetään - olen ollut hieman skeptinen "gourmee-piperryksien" kanssa. Mitä ideaa on syödä kalliilla miniatyyriannoksia. Jää vielä nälkäkin?! Tämä illallinen käännytti minut täysin. Ei jäänyt nälkä millekään aistille. En voinut kuin ihailla kokkien taitoa. Jos lähtisit itse tällaista illallista värkkäämään, menisi ensimmäinen päivä aineksien etsimiseen, toinen päivä valmisteluun ja kolmas päivä tekemiseen. Ja siltikään et olisi tietenkään lähelläkään mitään näin täydellisesti onnistunutta. Hinta - onko se kallis? Ajatellaanpa objektiivisesti. 69€ viisi toinen toistaan upeampaa ruokalajia ja vielä kaksi miniatyyriannosta. Basic venäläiseen tai italialaiseen Helsingissa saa uppoamaan kahdelta helposti 150 euroa. Ruuan laadusta ja estetiikasta ei voi puhua samana päivänäkään tämän kanssa? Mietitään että joudut maksamaan tunnin hieronnasta tuon 69€. Kun sijoitat sen Michelin tähden ravintolaan saat vatsan ja mielenhoitoa 3h samalla rahalla! Eli tekee 23 euroa tunti! Edullistahan se on! Ajatellaan miten vain, 69€ kulinaristisesta ilotulituksesta on asevelihinta. Ainoa asia mikä varsinaisesti nyppii on suomen takapajuisuus ravintolaviinien hinnoissa. Suositusviinit olivat erinomaisia, hienosti ja rohkeasti valittuja mutta viisi pientä lasia maksaa 56€!! Yli 11 euroa/lasi. Se vaan yksinkertaisesti on liikaa. On suorastaan loukkaus kokkeja kohtaan että viisi viininlorausta maksaa lähes yhtä paljon kuin heidän upeat ruokaluomuksensa. Viinin hinta ei ehkä ole ravintola Carman vika. Suomessa vain jostain syystä katsotaan kohtuulliseksi repiä 4-6 kertainen hinta pullosta kun se avataan ravintolassa. Sääli. Väitän että tämäkin paikka myisi näitä menuja triplasti enemmän jos viinin hinta tiputettaisiin järkevälle tasolle. Sinä tiistaina oli meidän lisäksemme yksi pariskunta ja kuuden hengen porukka syömässä joten en usko että myynninpiristys Markus Aremoakaan haittaisi? Kaiken kaikkiaan kokemus Michelin-ravintolasta opetti että ruoka voi olla taidetta. Tämän jälkeen näen enää kovin vähän syitä miksi minun pitäisi maksaa puolitoistasataa illallisesta, jonka osaan tehdä paremmin itse. Michelin tähden tasoa en osaa tehdä ja maksan ilomielin siitä että joku joka osaa, tekee sen puolestani. Vahva suositus kaikille, varsinkin niille joilla on ennakkoluuloja "gourmee-piperryksien" suhteen. MENU CARMA 69 €
Suositusviinit 56€
Pacific Rim Gewürztraminer 2008, Pacific Rim Winemakers, Washington State, USA (12$)
Château Villerambert Julien 2008, Minervois, France (11€)
|
||||||
|