Samppanjaa vai kuohuviiniä?
Samppanja-guru Jukka Sinivirran tastingin oppeja
19.05.2010

Taannoin sain ilon ja kunnian osallistua maailmallakin suurta arvostusta nauttivan Jukka Sinivirran Samppanja-tastingiin. Mies itse on valintansa tehnyt mutta mitä täysi kuohuviininoviisi sai illasta? Onko samppanja vain hukkaan heitettyjä euroja? Pärjäisikö sitä edullisemmalla skumpalla? Otetaanpa selvää.

Pakko se on tässä välissä vielä kertoa kun edelleen kuulee liian usein asioiden sekoittuvan keskenään. Samppanja tarkoittaa vain ja ainoastaan Ranskan Champagnen alueelta tulevaa kuohuviiniä. Mistään muusta alueesta koko maailmassa ei tule samppanjaa, vaan erilaisia kuohuviinejä oli ne sitten millä tahansa, jopa alkuperäisellä samppanjamenetelmällä valmistettuja.

Itkettävin esimerkki tämän simppelin asian sisäistämisestä löytyy yllätys-yllätys amerikasta, jossa tienvarsimainos julisti "Forget France, napa-valleys champagne has luxury that U.S.A deserves. Sanomattakin on selvää että k.o brandi teki itsestään naurunalaisen välittömästi tällä idioottimaisella sloganillaan.

Mikä sitten erottaa kuohuviinit toisistaan? Monikin asia mutta yksi helpoiten erotettava on hinta. Samppanja on pääsääntöisesti kalleinta. Helposti luxukseen assosioituva mielikuva. Rikkaat, kauniit ja nopeita autoja. Cannes ja upeat juhlat. Timantteja ja hienoja kuplia.

Onko samppanja sitten yliarvostettu? Pidetäänkö hintaa korkeana vain mielikuvan luomiseksi? Champagnen alue on hyvin tiukkaan kontrolloitu. Sinne ei niin vaan mennä lyömään talikkoa pystyyn ja ilmoiteta että laitan tähän 100 riviä Chardonnayta. Alueen raja on vedetty millimetrin tarkasti ja hehtaari tuolta alueelta maksaa tällä hetkellä sellaiset 1,3 miljoonaa euroa! Kun lasketaan että tarvitset minimissään 10 hehtaaria maata ja minimissään 20 vuotta aikaa ennenkuin ensimmäinen pullo on myyty niin voidaan todeta että ei samppanjaa pelkästään rahan takia tehdä. On olemassa huomattavasti helpompiakin sijoituskohteita.

Samppanja tulee siis ranskasta mutta osataanhan sitä kuohuviiniä muuallakin tehdä. Espanjalainen cava, Italialainen spumante, Saksalainen sekt, Unkarilainen peszgö... esimerkkejä riittää. Onko näistä haastamaan satoja vuosia kruunua pidellyttä samppanjaa? Eiköhän jo korkata!

1. Pongrácz, Etelä-Afrikka 13,49€
Tuoksu: raikkaan omenainen, hiukan tupakan makeaa kosintaa.
Maku: Melko hapokas. Raikkaan kupliva. Aavistuksen kireä saatto.

2. Freixenet Elyssia Gran Cuvée Brut, Espanja 19,20€
Tuoksu: Raikkaan rapea.
Maku: Kevyen oloinen. Hyvin kuiva. Erinomaisen tasapainoinen.

3. Le Marchesine Franciacorta Brut, Italia 20,30€
Tuoksu: Raikas ja kepeä. Kukkaisen elegantti.
Maku: Kuiva, hyvin sileä hapokkuus ja tasapainoinen. Melko rouheat kuplat.

4. Ridgeview Merret Grosvenor Blanc de Blancs, Englanti 2006 / 30,30€
Tuoksu: Marjaisan raikas. Hiukan paahtunut. Kukkaisia aromeja.
Maku: Upea rakenne jossa oivallinen hapokkuus. Hieno tasapaino.Varsin vaikuttava esitys ja vielä Englannista?!

5. Pol Roger Chardonnay Brut 1999, Champagne / 64,80€
Tuoksu: Kukkainen aromi jossa myös omenankuorta. Hiukan paahtunut leipä myös leijailee.
Maku: Tukeva ja kuiva aromi jossa tasapainoilee hieno hapokkuus ja tammen tuoma selkäranka. Hyvin pitkä jälkimaku.

6. Billecart-Salmon cuvee Nicolas Francois Billecart 1998, Champagne / 64,00€
Tuoksu: Tiivistä marjaa, paahtoleipää ja omenankuorta tasapainossa keskenään.
Maku: Upea hapokkuus. Aavistus petrolia. Kuin miljoona pientä neulaa kielellä. Pitkä jälkimaku. Todella tyylikäs juoma.

7. Bollinger La Grande Annee 2000, Champagne / 100€
Tuoksu: Paahtunut, leipämäinen ja hyvin elegantti aromi joss mennään petrolista ruusupuskaan.
Maku: Upea selkäranka. Tasapainoinen hapokkuus, varsin reippaat kuplat. Pitkälle mennään ja tyylikkäästi.

Näitä kun pyöritteli nenänsä alla ja kielellä vuoronperään vasemmalta oikealle ja takaisin ja sivusta ja päältä niin alkoi olla selvää että kyllä laadukas samppanja vaan erottuu tästä joukosta omaan kastiinsa. Ei sellaista selkärankaa ja ryhtiä saavuteta halvemmissa tuotteissa ollenkaan. Vaikka juoma on erittäin kuiva, siinä on myös marjan viiltävää intensiteettiä. Myöskin se leipämäinen paahteisuus ja hento petroli viestivät laadusta, jota cava tai muut eivät voineet tarjoilla.

Jännän poikkeuksen teki tuo Brittien Ridgeview jota en varmaankaan olisi osannut sokkotestissä erottaa samppanjalasien joukosta. Siinä oli juuri sitä paahteisuutta jota näissä hienommissa samppanjoissa löytyy.

Ehdoton suosikki oli kuitenkin Billecart-Salmon cuvee Nicolas Francois Billecart 1998. En ole ikinä viinipullosta maksanut 64 euroa mutta tämän kanssa kieltämättä voisin tehdä poikkeuksen! Harmi vaan että vuosikerta 1998 on kuulemma harvinainen. Alkosta löytyy perus Billecartia alle 40€ pullo ja sitä tulee olemaan vielä lasissa joku päivä.

Kaiken kaikkiaan voin todeta että ei sen tarvitse olla samppanjaa. Pääasia on kulloiseenkin tilaisuuteen sopiva juoma. Perus Cava on varmasti hyvää Kaisaniemen puistopiknikillä. Makea Asti spumante toimii varmasti aperitiivinä chilillä maustetun rapukeksin kanssa. Bernard-Massard on juotu mökillä usein.

Mutta tästä lähtien, kun meillä jotain juhlistetaan, se tehdään samppanjalla!

>> Kommentoi aihetta keskustelupalstalla