|
|
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| KeskusteluBlog |
My First Chez Dominique Taantuma iski kovaa ravintoloihin Suomessa ja tämähän on kuluttajalle vain hyvä asia. Siivoavaa luutaa tarvittiinkin jo kipeästi. Esimerkiksi Helsingin ravintolakulttuuri on päässyt kieroutumaan ja pahasti. Ylitarjontaa on valtavasti. Ravintoloita perustetaan eikä edes oleteta että niissä kävisi joku viikolla. Revitään katteet viikonlopusta ja pyöritellään peukaloita viisi iltaa. Parin vuoden jälkeen, kun uutuuden viehätys on haihtunut, voidaan laittaa pillit pussiin. Voittoa on tehty riittävästi koska suomalainen maksaa huikeita summia suurkeittiötasoisesta moskasta. Taantuma onneksi tuli ja pyyhkii parhaillaan pöytää. Chez Dominique ei varsinaisesti kuulu edellä kuvattuun ryhmään mutta jotain on tapahtunut fine Dining –ympyröissäkin koska Chez joutui myös taipumaan tarjouskampanjointiin. Kampanjan nimi ”My First Chez Dominique” on itseään selittävä – uusia asiakkaita kaivataan. Simppeli kuvio: kaksi syö ja yksi maksaa koko helmikuun. Sain kuin sainkin pöydän kahdelle mutta helppoa se ei ollut. Tullessamme kuuden jälkeen torstaina, oli kolmessa kahden hengen pöydässä jo ruokailijoita. Paikka oli varsin miellyttävä. Ei ylipramea vaan asiallisen hienostunut. Korkea sali, valkoinen valo eikä juurikaan värejä missään. Hiukan ahtaanlaisesti pöydät tungettu joten naapuri oli heti vieressä. Tietenkin viereen sattui juuri se Unto Yli-innokas joka heti alkuun toitotti kovaan ääneen että "...kun he viimeksi olivat täällä 2005..." Ehkä tiiviydellä paikattiin kysynnän ja tarjonnan kuilua nyt helmikuussa ja muuten on väljempää? Eikö niin? Ovimies istutti meidät pöytään ja peitteli lautasliinalla. Hovimestari ilmestyi ja tiedusteli juomatoiveita - menua ei edes esitelty koska olin pöytävarauksen yhteydessä ketonut että haluamme kuuden lajin yllätysmenun. Hetken päästä tarjoilija (yksi monista) ilmestyi kaatamaan vettä lasiin. Sommelier oli paikalla seuraavaksi. Täysin turhautuneena suomalaisten ravintoloiden apukoulutasoiseen viinien hinnoitteluun olimme jo päättäneet jättää suositusviinit illasta pois. Kuusi lorausta Chez Dominiquessa olisivatkin olleet vaatimattomat 116€/per henkilö! Olin valinnut netissä olevalta viinilistalta pullon Riojaa, joka oli vain kolme kertaa kalliimpaa kuin mitä maailmalta saa tilattua, eli 62€ pullo. Erinomaisen halpaa suomalaisilla ravintolahinnoilla laskettuna! No tietenkään sitä ei löytynyt. Sommelier selitti kohteliaasti että nettisivujen päivitys hoituu muualta, joten viinilista ei ole ajan tasalla siellä (tästä voi kyllä antaa pitkän miinuksen tämän tasoiselle ravintolalle). Jopas sattui - jotenkin aavistin että juuri näin tässä käy. No toki sommelierillä oli ratkaisuna viereisen tilan tuote 238€ euroa pullo. Ilmoitin suoraan että aivan liian tyyristä. Päädyimme kompromissina Piemonten Barberaan 84€ pullo, joka osoittautui loistavaksi tuotteeksi mutta toki vajaalla satasella pitää jotain voida odottaakin. Saman tien pöytään tuotiin puupölkyllä olevia paperinohuita keksejä. Vaihtoehtoina oliivi, sieni ja ankannahka. Ja kaikki näistä maistuivat, jopa se ankannahka. Ensimmäinen keittiön tervehdys oli Pasta Carbonara. Tämä oli selvästi tehty ikään kuin jäänmurtajaksi - pilke silmäkulmassa. Pikkiriikkinen annos lautasella josta paljastui hyvin ohut spagetti spiraaliksi pyöritettynä! Vitsi oli hauska mutta valitettavasti hiukan mauton – kirjaimellisesti. Seuraavaksi tulikin toinen keittiön tervehdys. Graniittineliöllä oli graavia siikaa, dashi-keksiä ja jotain muutakin japaniin viittaavaa. Annos oli miniatyyri eikä mikään varsinainen herkkupala sekään. Emme vielä hätääntyneet kuitenkaan. Päästiin jo ensimmäisen ruokalajiin, joka oli punajuurijäätelöä ja ankankoipea. Toinen tarjoilija vielä lorautti sieni- consommea kyytiin pienestä nekastaan. Annos oli ehkä senttimetrin isompi kuin edelliset ja todella upea! Aivan uskomattoman hyvät maut ja verraton yhdistelmä. Nyt pääsimme asiaan. Vege alkuruokana tuli kukkakaalia ja parmesaania. Kukkakaali nypitty täydellisiksi pieniksi paloiksi ja parmesan sellaisena höttöpallona päällä. Aivan upea luomus ja maut kohdallaan - myös annoskoko alkoi olla normaalia ”fine diningia”. Vuorossa ankanmaksaa, briossi ja päärynämoussea. Totta, ankanmaksan kermaisesta aromista täytyy tykätä, muuten sitä ei syö kirveelläkään. Vaimo ei tähän nautintoon pystynyt ja puolet jäi syömättä. Mitään vikaa annoksessa ei ollut. Se ei vain osunut hänen makumaailmaansa. Elämäni paras kala-annos sisälsi Ruijan-pallasta ja lakritsikastiketta (paljon muutakin). Todella hyvä kala, täydellinen kypsyys ja lakritsikastike kruunasi komeuden. Makuyhdistelmä oli rohkea mutta riski kannatti. Kertakaikkiaan loistavaa menoa. Sommelier tuli aina kaatamaan lisää kun pinta lasissa hiukan vajosi. Hän piti pulloa omalla tiskillään eikä moukkamaisesti pöydässä. Salin pöydät alkoivat täyttyä ja tarjoilijoita pyöri edestakaisin. Oli kiireinen ilta mutta henkilökunta hoiti hommansa hämmästyttävän näkymättömästi. Liharuokana kateenkorvaa ja härän sisäfileetä. Juureksia ja sieniäkin löytyi annoksesta. Toinen tarjoilija annosteli kuparipannusta lusikallisen juustokastiketta lautasen reunalle. Lihalta ei voi enempää vaatia. Punaisuudestaan huolimatta se oli erinomaisen mureaa. Kateenkorva oli uusi juttu mutta vaimokin sen pystyi syömään vaikka sisäelimestä kyse. Täydellisiä pyreitä ja miten ihmeessä näissä paikoissa porkkanakin maistuu viisi kertaa enemmän porkkanalle kuin kotona? Oli jälleen keittiön tervehdyksen vuoro. Gin Tonic a la Chez Dominigue tarjottiin kiinteässä muodossa. Kirkas gin hyytelö ja ilmeisesti hiilihappojäässä pakastettua tonicia – se oli niin kylmää että tarttui kieleen mutta suli siihen sekunnissa. Jäi vain hieno hohka suuhun. Tämähän hipoi jo molekyylikeittiötä?! Ja samalla huuhteli hienosti suun ennen jälkiruokaa. Suklaata, vihreää teetä ja banaanijäätelöä. Suklaata oli kolmella tapaa; kuivana, makeana ja suolaisena. Ne sointuivat verrattomasti yhteen. Banaanijäätelö oli parasta ikinä. Ainoastaan vihreästä teestä tehty pyree tuntui hieman turhalta. Kaiken kaikkiaan äärimmäisen nautittava aterian päätös joka jätti tyylikkään maun suuhun. Jos koko illan anti täytyy kiteyttää yhteen sanaan, on se ehdottomasti; tyylikäs. Kaikki on arvokasta, ei kuitenkaan liian pröystäilevää, joten suht normaali kaduntallaajakaan ei tunne oloaan kiusalliseksi. Chez Dominique on myös kallis mutta mitä voi maailman 21. parhaalta ravintolalta (the Worlds 50 Best Restaurants lista - 2009) odottaa? Meneillään olevan ale-kampanjan tarkoitus on varmaankin laajentaa kävijäkuntaa myös keskituloisiin. Onhan siinä haastetta. Jos mietitään että 9 lajin yllätysmenu 136€ ja siihen suositusviinit 134€ x kaksi henkilöä (+14 euroa still vedestä) = 554€. Sillä oikeasti lähtee kummatkin jo äkkilähdöllä viikoksi Portugaliin ja jää vielä ravintolarahaakin. 554€ on paljon rahaa illallisesta ja tosiaan - laskusta yli puolet tulee juomista!! Mikä ihme siinä on että suomalaisten ravintoloiden on yritettävä viinillä tehdä niin järjetöntä katetta? Viinille löydään 6x hinta ja eikun listalle. Vaikka normaali yleisö olisikin valmis maksamaan hienosta ruuasta tämän hinnan, tulee tuo viini sitten viimeistään myynnin esteeksi. Meidän nauttima kompromissi Piemonte oli hyvä mutta hei oikeasti – 84 euroa!! Eihän missään maassa maksa ruokajuoma näin hirveästi. No tämä on sitä ikuista ruikutusta viinin hinnasta suomalaisissa ravintoloissa. Näin se nyt vaan valitettavasti on. Ota tai jätä. Hyvän ja tyylikkään maun Chez Dominique jätti huulelle mutta valitettavasti se oli ”my first and last Chez Dominique”. Ainakin jos joudun itse maksamaan. Kyllä tämän tasoista ruokaa löytyy Helsingistä huomattavasti paremmalla hinta-laadulla muualta. Muistiinpanoja ei illan aikana tehty - pahoittelut jos menussa asiavirheitä. Kuuden lajin yllätysmenu 118€/hlö: Viini; jotain barbera d`albaa 84€ 2 x still vesi 14€ |
||||||
|