Pinot Noir – “L ‘Enfant terrible”
M.Jaalan blogit 10.09.2008

Jos edesmennyt isoäitini olisi ollut rypälelajike, hänet voisi eittämättä luokitella Pinot Noiriksi. Molemmat tunnistaisi kevyiksi ja siisteiksi, mutta ennen kaikkea heitä yhdistää yksi tekijä. Molemmat viihtyvät parhaiten kotikulmillaan. Niinäkin harvoina kertoina kun isoäidin sai lähtemään matkalle, oli työn ja tuskan takana saada hänet edes jokseenkin viihtymään. Ja juuri näin on Pinot Noirinkin laita.

Viinikellarimme (Wine Cellars) maaliskuun 2008 teemana oli Pinot Noir – “L ‘Enfant terrible”, josta luennoi suomalainen viinituntija Pasi Ketolainen Winestate Oy:sta. Onnistuneen luennon jälkeen maistoimme puolisokkona kuusi Pinot Noir -viiniä, joista lyhyesti tämän blogin lopussa.

Kauhukakara Pinot Noir
Pinot Noir tuli viime vuosina tunnetummaksi elokuvan “Sideways” myötä. Siinä elokuvan päähenkilö ylisti rypälettä. Ja niin voimakas voi elokuvan vaikutus olla, että sillä on myyntiä edistäviä tekijöitä. Ainakin USA:ssa Pinot Noir -viinien myynti lähti kasvuun ja ylivoimaisen jenkkisuosikin Merlotin etumatka kaventui hieman. Mutta ihan syyttä viini ei suosiotaan tietenkään lisännyt. Käydäänpä läpi millainen rypäle Pinot Noir on ja millaisia viinejä siitä tehdään.

Olisi ehkä julkeatakin kutsua isoäitiäni kauhukakaraksi, mutta näin Pinot Noiria luennoitsija leikkisästi luonnehti: “L ‘Enfant terrible”. Ja yksi syy nimitykseen on siinä, että tämä viileähköjen alueitten rypäle viihtyy parhaiten kotikulmillaan Ranskan Bourgognessa Côte d’Orin alueella. Toki sentään muuallakin tehdään hyviä viinejä Pinot Noirista. Varsinkin Saksassa ja Itävallassa, mutta myös uudessa maailmassa laadun paranemisesta on nähty merkkejä. Mutta helpoimpia rypäleitä Pinot Noir ei ole. Sitä on luonnehdittu kiittämättömäksi ja hyvien PN-viinien valmistus on vaikeaa. Lajike on lisäksi altis sairauksille ja sen pakkaskestävyys on huono. Kotialueellaan se tuottaa satoa verrattain vähän, vain 25 hl/ha (globaalisti 50 hl/ha). Eikä tässä kaikki. Rypäle on vieläpä ohutkuorinen ja kuihtuu helposti.

Miksi lajiketta on sitten ylistetty ja miksi sitä ylipäätään viljellään näiden tosiasioiden valossa? Vastaus on yksinkertainen: mikäli viljelyssä ja valmistuksessa onnistutaan voidaan tästä ikivanhasta lajikkeesta saada aikaan mitä harmonisimpia viinejä. Pinot Noir on lisäksi yksi kolmesta samppan valmistukseen käytetystä rypäleestä, sillä se on parhaita kuohuviiniin soveltuvia rypäleitä.

Parfyyminen ja kukkea maku
Pinot Noirista on sanottu, ettei se voi olla laadukasta mikäli viinissä on alkoholia yli 12,5%. Tyypillisimmillään se onkin väriltään monia punaviinejä vaaleampi, juotavana kevyenoloinen, parfyyminen, kukkea. Kesäinen ja helposti sellaisenaan nautittava. Tanniineja on korkeintaan vähän. Niissä Pinot Noir -viineissä, joissa tanniineja on enemmän, on myös hyvä ikääntymispotentiaali.

Kuten sanottu, kiistatta hienoimmat Pinot Noir -viinit tehdään Ranskassa Bourgognessa (Burgundy). Valmistajista mainittakoon ensimmäisenä tähtitieteellisen arvokas ja tunnetuin Domaine de la Romanee-Conti. Muita ovat mm. de Vogue, Cathiard, Clair, Drouhin, Dujac, Girardin, Gouges, Grivot, Jadot, Lafon, Mortet sekä Rion. Rypälettä viljellään myös Champagnen maakunnassa ja hieman Loiressa, Alsacessa (pääasiassa roseviinejä) sekä Savoie & Bugeyssä. Saksassa ja Itävallassa tehdään usein laadukkaita PN-viinejä (mm. Saksassa alueilla Baden, Pfalz, Rheingau, Franken, Itävallassa Burgenland). Italiassa Piedmonten alueelle rypäle istutettiin 1825 ja sitä käytetään siellä mm. kuohuviinien valmistukseen. Itä-Euroopassa lajike on laajalti viljelty, mutta tulokset ovat olleet heikkoja.

Uudessa maailmassa USA:ssa Kalifornian alueella tulokset ja laatu ovat olleet lupaavia. Rypälettä viljellään myös Oregonissa. Australiassa määrät ovat pieniä ja siellä rypäleestä valmistetaan lähinnä kuohuviiniä. Uusi-Seelanti tuntuu sopivan lajikkeelle kohtuullisen hyvin (mm. Marlborough). Etelä-Afrikka on rypäleelle hieman liian lämmin ja sitä viljelläänkin alle 1% kaikista rypälelajikkeista. Etelä-Amerikka on ilmastoltaan paikoin hyvä ja Chilessä on pystytty tuottamaan makutekstuureiltaan silkkisiä PN-viinejä.

Viinitastingissa maistetut viinit ja omat suosikit
Maistoimme tastingissa puolisokkona kuusi viiniä. Puolisokkona maistaminen tarkoittaa sitä, että maistettavien viinien nimet on tiedossa, mutta maistamisjärjestys ei.

Cono Sur Reserve Pinot Noir 2007 Casablanca, Chile
(n.11 euroa, ei saatavilla maistamishetkenä Suomesta)
Väriltään keskisyvä, kirsikanpunainen, reuna vetinen ja ohut. Kohtuullisen vahva viini. Tuoksu melko voimakas, kypsä, intensiivinen, tunnistettavissa mm. luumua ja mansikkaa. Tanniinit pehmeät. Keskitäyteläinen, medium-hapokas, kirsikkainen. Kokonaisuus miellyttävä. Jättää jälkeensä pyöreän, pehmeän ja marjaisen jälkimaun. Saattaa hyöytyä muutaman vuoden kypsytyksestä (2012).

Torres Mas Borras Pinot Noir 2006 Katalonia, Espanja
(n. 21 euroa Alkossa)
Väriltään melko syvä, tummanpunainen. Tuoksu selkeästi parfyyminen, intensiivinen, mahdollisesti vadelmaa. Mausteisuutta ja kirsikkaa. Maultaan medium-hapokas, tanniinit voimakkaat. Hyötyy vähintään 4-5 vuoden kypsytyksestä (2015). Kohtuullisen paljon alkoholia. Tamminen.

Dopff & Irion Domaine Château de Riquewihr Les Tonelles 2004 Alsace, Ranska
(19,5 euroa, Alkon tilausvalikoima)
Väriltään kirsikan, jopa ruskeanpunainen. Leveyttä reunoissa. Tuoksussa maakellaria, säilöttyä mehua ja omenaa, pippuria ja nahkaa. Jälkimaussa pehmeät, kypsät mutta voimistuvat tanniinit. Keskitäyteläinen, kevyen hapokas, raikas. Kokonaisuutena parhaiten muista erottuva. Juotava mielellään 2 vuoden sisällä (2010).

Pierre Andre Ladoix Clos de Chagnots Monopole 2005 Burgundi, Ranska
(n.25 euroa)
Tuoksu hento, aavistuksen parfyyminen, paahteikas ja sulkeutunut. Maku melko vähätanniininen. Aavistuksen pyöreyttä. Neilikkaa ja suklaata. Tammea. Jälkimaku mineraalinen. Robusta. Hyötyy 3-5 vuoden kypsytyksestä (2012). (2 voittosijaa maistajilta).

Badischer Winzerkeller Biengener Maltesgarten Ausles trocken 2003 Baden, Saksa
(n.25 euroa, ei saatavilla Suomesta)
Väriltään rusehtavan punainen. Tuoksu fantastinen: ahomansikkaa ja parfyymia. Maku seuraa tuoksua. Mansikkainen, aavistuksen makeutta, keskitäyteläinen, pyöreä. Hieman pippurisuutta. Kokonaisuus on selkeästi joukosta erottuva, hurmaava. Vaikka jälkimaku ei ole kovinkaan kantava, kompensoi maun pyöreys paljon. Kepeä ja miellyttävä, mielellään 3-4 vuoden sisällä nautittava. Viini jakoi voittosijan (10 voittosijaa) ja oli allekirjoittaneen ehdoton suosikki.

Delicato Family Vineyards Irony Monterey County Pinot Noir 2005 Kalifornia, USA
(n.15 euroa)
Väriltään luultavasti joukon tummin PN. Purppuranpunainen. Ohut reunus. Tuoksussa etäisesti parfyymia, mansikkaa, jopa kolaa ja sitruunaa. Maultaan kevyesti tanniininen, medium-hapokas, hillomainen. Karhunvatukkaa. Kokonaisuus kosiskeleva ja moniulotteinen. Juotava mielellään 4 vuoden sisällä (2012). Viini jakoi voiton saksalaisen kanssa (10 voittosijaa).

>> Kommentoi aihetta keskustelupalstalla